Vientiane, 31°C, ilmankosteus 55%

Laosiin tarvittava normaali turistiviisumi on voimassa 30 päivää. Pidemmillä työkomennuksilla olevat ulkomaalaiset saavat tarvittaessa pidempiaikaisia viisumeita yleensä työnantajiensa avustuksella. Koska työnantajani INGO Network ei kuitenkaan ole virallisesti Laosin hallituksen tunnustama organisaatio – siitäkin huolimatta, että teemme säännöllisesti yhteistyötä heidän kanssaan – Network ei voinut minua auttaa viisumiasian kanssa (ulkomaisten ja kotimaisten kansalaisjärjestöjen rekisteröitymisprosessi on muuten aivan oma tarinansa, sosialistisessa maassa kun ollaan. Siitä mahdolliseti lisää joskus toiste...).

Tilanne johtaa siihen, että minä kuten lukuisat muutkin ulkomaalaiset, jotka eivät ole oikeutettuja pitkäaikaiseen viisumiin, joutuvat kerran kuukaudessa uusimaan umpeutuvan turistiviisuminsa. Tämä hoituu siten, että poistutaan Laosin valtion rajojen ulkopuolelle ja takaisin maahan tullessa ostetaan uusi viisumi. Onneksi Vientiane sentään sijaitsee aivan Thaimaan rajan tuntumassa, ettei tarvitse kovin pitkälle uuden viisumin perässä lähteä. Tuoreen kokemuksen perusteella uusimisprosessi menee suurinpiirtein näin:

Ajetaan skootterilla parikymmentä kilometriä kaupungin eteläpuolelle Friendship Bridge –nimiselle sillalle, joka on Vientianea lähinnä sijaitseva rajanylityspaikka. Saadaan näköyhteys kyseiseen siltaan, joka ylittää Mekong-joen ja johtaa Thaimaan puolelle. Ei kuitenkaan löydetä oikeaa tietä, josta sillalle noustaan ja varsinaiseen rajanylityspaikkaan pääsee. Parin U-käännöksen ja tiensivussa seisoneen laosilaisen avulla löydetään oikea paikka ja saavutaan itse tapahtumien keskipisteeseen.

Suoritetaan skootterin suhteen konsultaatio ensimmäisen vastaantulevan asiasta-jotain-tietävän-näköisen henkilön kanssa. Ohjeita noudattaen jätetään skootteri parkkiin; sen avulla ei rajasiltaa kuulemma voi ylittää. Suunnataan jalkaisin eksyneen näköisenä sinne minne muutkin menevät. Sattumoisin löydetään tiski, jossa lukee Departures. Täytetään kaavake maastapoistumista varten, näytetään passia, jatketaan matkaa. Ostetaan lippu bussia varten, joka tiettävästi vie sillan ja rajan toiselle puolelle: 4000 kip (n. 0,40 EUR). Ei tiedetä mistä bussi lähtee, mutta jotenkin päädytään oikeaan paikkaan. Astutaan kaksikerroksiseen bussiin, jossa on kukkakuvioidut penkit, kirkkaanpunainen sisäkatto, vaalenpunaiset verhot ja jäätävä ilmastointi. Ei istahdeta ystävällisesti hymyilevän penkillään yksin olevan naisen viereen vaan hakeudutaan hänen takanaan olevalle tyhjälle penkkiriville; olenhan suomalainen. Körötellään bussissa pari minuuttia ruskean Mekongin yli. Liikenne vaihtuu vasemmanpuoleiseksi. Ollaan Mekong-joen Thaimaan puoleisella rannalla.

Astutaan ulos bussista ja eksyneen näköisenä seurataan muita ihmisiä. Haetaan lähimmältä tiskiltä maahantulokaavake, täytetään se ja parin passin näytön jälkeen jotenkin päädytään Thaimaan rajojen sisäpuolelle. Kysytään jatko-ohjeita tuiman näköiseltä rajavartijalta, joka ystävälliseti opastaa miten päästä takaisin Laosiin. Luullaan tulkitsevamme ohjeita oikein ja lähdetään etsimään tiskiä numero kolme. Löytyy tiski, johon merkitty jotakin thain ja laon kielellä, sekä maininta Immigration/Departures. Asetutaan jonoon vuoroaan odottavien ihmisten taakse. Pitkän odotuksen jälkeen saavutaan lopulta tiskille ja todetaan että se on väärä. Siirrytään toiselle tiskille, asetutaan jonoon vuoroaan odottavien ihmisten taakse, odotetaan omaa vuoroa ja kun se lopulta tulee todetaan, että tiski on väärä. Siirrytään jälleen uudelle tiskille, jossa, kappas vain, on merkittynä numero kolme. Tunnetaan itsensä hölmöksi ulkomaalaiseksi. Odotetaan vuoroaan ja todetaan että tiski tosiaan on oikea. Passintarkastusten jälkeen seurataan eksyneen näköisenä muita ihmisiä ja jotenkin päädytään ostamaan bussilippua. Maksetaan siitä 15 baht (n. 0,40 EUR). Siirrytään bussiin, jossa on kukkakuvioidut penkit, vaalenpunaiset verhot ja jäätävä ilmastointi. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama bussi kuin tullessa, sillä sisäkatto on tällä kertaa kirkkaankeltainen, ei punainen. Etsitään vapaata paikkaa täpötäydessä bussissa. Istutaan länsimaalaisen henkilön viereen; ei kuitenkaan puhuta hänelle mitään, olenhan suomalainen.

Körötellään parin minuutin matka sillan yli takaisin Laosiin, tullaan ulos bussista ja seurataan muita ihmisiä. Viisumeita myöntävä tiski löytyy helposti, täytetään tarvittavat kaavakkeet ja odotetaan. Viisumi myönnetään nopeasti, maksetaan siitä 35 USD. Parin passin näytön jälkeen jotenkin päädytään Laosin rajojen sisäpuolelle. Haetaan skootteri parkista ja maksetaan siitä 5000 kip (n. 0,45 EUR). Hyvillä mielin suunnataan skootteri takaisin kohti Vientianea: ollaan laillisesti Laosissa seuraavat 30 päivää.