Vientiane, 26°C, ilmankosteus 47%

Vientianen oma Riemukaari eli Patuxai-monumentti (”Voiton portti”) muistuttaa kovasti pariisilaisserkkuansa. Sen rakentaminen aloitettiin 1950-luvun lopulla, menneissä sodissa ja taisteluissa menehtyneiden sotilaiden muistoksi. Rakennusmateriaalina toimi sementti, joka oli USA:n rahoituksella hankittu, eherm... aivan toiseen tarkoitukseen. Nimittäin Vientianen uuden lentokentän rakentamiseen, jota jenkit itse nokka pitkällä odottivat pystyvänsä hyödyntämään. Mahtoivatko jenkit tästä laojen oma-aloitteisuudesta kovastikin suivaantua? Vuosien 1955 ja 1975 välillä käyty Vietnamin sota nimittäin kaappasi USA:n johdolla mukaansa myös Laosin melko totalitaarisella tavalla. Sijaintinsa vuoksi Laosin kohtaloksi tuli saada USA:lta niskaansa yli 2 miljoonaa tonnia pommeja, siis tonni räjähteitä jokaista maan silloista asukasta kohden.

Ilmapommitusten päämääränä oli tuhota Ho Chi Minhin huoltotie, jota Pohjois-Vietnam käytti sotilaiden ja varusteiden kuljettamiseen Etelä-Vietnamiin. Huoltotie kulki osittain Laosin maaperällä. Pommitukset kestivät 9 vuotta (1964-1973), mutta koko Yhdysvaltojen operaatio Laosissa, niin sanottu salainen sota (Secret War), oli alkanut jo vuonna 1959. Sotaa sanotaan salaiseksi siksi, että se pidettiin julkisuudelta ja jopa USA:n kongressilta täysin salassa. Olisivathan USA:laiset vaikuttaneet varsinaisilta rentuilta, jos sotaretki olisi tullut julkisuuteen. Se kun rikkoi aiemmin solmittua Geneven kansainvälistä sopimusta, joka tunnusti Laosin puolueettomuuden Vietnamin konfliktissa, ja oli täten täysin laiton. USA tunnusti osallisuutensa salaiseen sotaan virallisesti vasta vuonna 1997. Operaatiota toteuttamassa olivat tietenkin CIA:n erikoisjoukot, jotka pommitusten ja paikallisten sissien koulutuksen ohella muun muassa harrastelivat unikon viljelyä ja olivat osallisena Indokiinan huumekaupassa. Vaan hys, hys, siitä ei oikeastaan ole soveliasta puhua vieläkään. Salaisen sodan kapellimestarina toimi USA:n ulkopoliittinen neuvonantaja ja ulkoministeri Henry Kissinger, joka kaiken muun tarinaan liittyvän surkuhupaisuuden lisäksi sai ansioistaan Vietnamin sodassa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1973.

Sodassa pudotettujen räjähteiden määrät tekevät Laosista maan, jota on asukaslukuun nähden pommitettu eniten maailman historiassa. Mutta kenties hyvällä yrityksellä ennätys päästään rikkomaan vielä joskus tulevaisuudessa. Come on guys! Joka tapauksessa niin sanotut UXO:t (unexploded ordnance), joihin kuuluvat muun muassa rypälepommien räjähtämättömät osat, joista viattoman kuuloisesti puhutaan nimekkeellä ”bombies”, ovat Laosissa edelleen 30 vuotta pommitusten loppumisen jälkeen suuri ongelma. Jopa noin 30% pudotetuista pommeista jäi räjähtämättä ja niitä löytyy edelleen jatkuvasti muun muassa koulujen pihoilta ja pelloilta. 25 % Laosin kylistä ja kaupungeista on UXO:ista saastunut, mikä on todellinen este syrjäseutujen kehittymiselle. Parhaassa tapauksessa UXO-löydön tekee raivaukseen erikoistunut miehistö oikealla kalustolla; hieman epäonnisemmassa tapauksessa löytäjä saattaa samalla kadottaa jos ei henkeänsä niin ainakin raajansa. Vientianessa sijaitseva vammautuneiden kuntoutuskeskus COPE kertoo sen puolen räjähteiden aiheuttamista ihmiskohtaloista, joita ei pommikoneesta käsin näe.

Asetelma ei kuitenkaan ole aivan yksioikoinen, sillä Laosin syrjäkylien asukkaat itse etsivät pommeja aktiivisesti - mieluiten niitä jo räjähtäneitä. Pommien metalliosat ovat nimittäin rahanarvoisia siinä määrin, että oma henki ja terveys kannattaa riskeerata raaka-aineen myymisestä saadun elannon toivossa. Vietnamilaisten metallintunnistimien avulla asukkaat ovat haravoineet lähiympäristöään metallin toivossa niin perusteellisesti, että he jo vitsinä toivovat jenkkien jälleen palaavan pommikoineineen ja kylvävän maastoon lisää tätä rahanlähdettä.

Vaarallisia UXO:ja raivataan toki myös ammatti-ihmisten voimin. Muiden maiden rinnalla USA on 1990-luvulta lähtien osallistunut jälkiensä siivoamiseen Laosin vaikeakulkuisessa maastossa. Lähteestä riippuen vuosien 1993 ja 2009 välillä USA lahjoitti toimintaan 9 ja 25 miljoonan USD välillä. Oli summa kumpi tahansa on se mitättömän pieni verrattuna siihen mitä koko Laosin viidakoissa käyty sota salaisine lentotukikohtineen maksoi. Maata ei toki voida kaikista UXO:ista siivota, eikä se edes kannata, vaikka ne 87 miljoonaa sodan aikana pudotettua räjähtämätöntä pommia saattavat olla räjähdysalttiita vielä pitkään. Tällä hetkellä arvioidaan, että UXO:ja on raivattu prosentin murto-osa ja nykyisellä vauhdilla Laosin syrjäseuduilla on siis täysin turvallista astella ehkä jo ensi vuosituhannen puolella. Tervetuloa patikoimaan!

Patuxai-monumentti Vientianessa (2010)